Näillä sivuilla pohdimme, miten kuluttajat voivat lisätä haltuunsa saamiensa hyödykkeiden ja palvelusten käyttöarvoa uudistamalla keskinäiset kulutussuhteensa. Tämä on toteutettavissa käyttämällä hyödykkeitä siten, että niiden "näyttöarvon" sijasta etusijalle asetetaan niiden kyky tuottaa mahdollisimman tehokkaasti käyttöarvoja mahdollisimman suurelle joukolle ihmisiä.
Kysymys ei ole tavaroiden tai pankkitilien yhteisomistuksesta vaan omistuksen ja käyttöoikeuden eriyttämisestä hyödykkeiden tasolla verkostoksi vastaavalla tavalla kuin tapahtuu tuotantovälineiden tasolla tavaroiden ja palveluiden tuotannossa. Niissä tuotantovälineiden omistus ja niiden käyttö ovat useimmiten eriytyneet eri ihmisryhmille.
Jos vaihtoarvojen tuotannossa omistaminen ja käyttäminen moninkertaistavat taloudellisen tehokkuuden, miksi näin ei olisi mahdollista käydä myös kuluttajien tasolla?
Monet hyödykkeet seisovat nykyään vajaakäytössä, vaikka potentiaalisia käyttäjiä olisi hyvinkin lähellä. Niiden potentiaalinen kyky tuottaa hyvinvointia on vajaakäytössä samaan aikaan, kun vaihtoarvojen tuotannossa tehokkuutta kiristetään äärimmilleen monin tuhoisin haittavaikutuksin niin ihmisten kuin koko elonkehän tasolla.
Käyttäjien verkosto lisää hyödykkeiden ja palveluiden kykyä luoda yhä enemmän hyvinvointia samalla tuotantopanoksella. Samalla se uudistaa kuluttajien välisiä suhteita niitä vaivaavasta atomismista, joka uhkaa erilaisten sosiokatastrofien muodossa.
Kuluttajien verkoston aikaansaama todellinen kulutustehokkuus heijastuu vastaavasti tuotantoelämään vähentäen tavaroiden ja palveluiden määrällistä tuotantoa, energian ja luonnonvarojen kulutusta ilman että samalla ihmisten hyvinvointi on uhattuna.
Tuotannon kasvun pysähtymisen aiheuttama heijastus työttömyyden lisääntymisenä kompensoituu kulutussuhteiden uudistumisella, joka sallii vapautuvien taloudellisten voimavarojen suuntaamista näiden ongelmien kohtaamiseen.
Vapautuminen määrällisen taloudellisen kasvun välttämättömyydestä myös ekologinen jalanjälki saadaan pienenemään luonnon kantokykyä vastaavaksi samalla, kun ihmisten todellinen hyvinvointi lisääntyy.
Tästä on hyvä jatkaa!
sunnuntai 9. marraskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Ohhoh! Vaikuttaa aika utopistiselta tuo ajatus kuluttajien täydellisestä "takinkäännöksestä". Sehän mullistaisi koko kapitalistisen talousjärjestelmän. Miten se voisi saada alkunsa? kyselee Petrus
Utopistinenhan se on. Mutta niin oli aikanaanrahataloudenkin esiinmarssi ruhtinaitten hallitsemasta patriarkaalisesta yhteiskunnasta demokratiaan.
ehkä se alku on nytkin historiallinen välttämättömyys tilanteessa, jossa kapitalismi vuorostaan on ajautumassa umpikujaan. Lisäarvoa siinä voidaan luoda vain tehostamalla hyödykkeiden käyttöarvoja erityttämällä omistus- ja käyttöoikeus toistaan.
Minusta näyttää, että ihmiskunta on nyt todella ajautumassa globaaliin kriisiin, jollaista ei ole vielä aikaisemmin nähty, koska emme aikaisemmin ole koko ihmiskuntana olleet näin riippuvaisia toisistamme. Markkinatalouden lujina pidetyt linnakkeet ovat alkaneet luhistua; ne pysyvät toistaiseksi pystyssä vain veronmaksajien tuella, mutta se ei riitä kovin pitkälle, kun luottamus on mennyt. Kulutuskysynnän hyytyminen vähentää tuotantoa ja työllisyyttä, se taas sekä kulutuskykyä että veronmaksukykyä, se puolestaan yksityisiä ja julkisia investointeja. Lyhyessä ajassa monia on jo lomautettu työpaikoistaan, monia uhkaavat irtisanomiset tai konkurssit. Näin täällä Suomessakin, missä talouselämän tilanteen sanotaan olevan parempi kuin monessa muussa maassa.
Kun korttitalo alkaa luhistua, sen romahdus on nopeaa. Koko ihmiskunta on sukeltamassa taloudelliseen taantumaan tai jopa sekasortoon, joka tietää suuria toimeentulovaikeuksia kaikille, toisille enemmän kuin toisille, eniten niille, joiden toimeentulo on jo nyt ollut heikointa. Siksi on luultavasti odotettavissa myös levottomuuksia. Samanaikaisesti ympäristökriisi ja ilmastonmuutos ennustavat suuria mullistuksia maapallolle. Onko tässä toteutumassa tuomio meidän itsekkäästä ja tuhoavasta elämäntavastamme?
Kapitalismi on ajautumassa umpikujaan, totta, mutta vainko kapitalismi järjestelmänä? Uskon – ja toivonkin - että se ei selviä tästä kriisistä muuttumattomana. Mutta kriisi koskee laajemmin koko elämäntapaamme. Se on sekä luontoa että ihmistä tuhoava. Ja se on ollut kehittymässä yhä enemmän välinpitämättömyyteen kummastakin.
Uskon, että vain kriisin kautta ihminen – ja ihmiskunta – löytää tien johonkin uuteen. Eikö ole syytä toivoa, että tämä kriisi olisi tarpeeksi syvä, jotta siitä ei selvittäisi ilman perusteellista elämäntavan muutosta? Sillä ilman ihmisen radikaalia muuttumista ei maapallo eikä ihmiskunta selviä.
Miksi Jakob määrittelet ihmisen vain kuluttajaksi? Puhut kuluttusuhteiden uudistumisesta. Eikö se ole liian kapea näkökulma ihmiseen?
Johannes, kommenttisi oli erinomainen tiivistelmä tämän hetken globaalin talouden kriisistä.
Syy, miksi lähden etsimään ratkaisua nimenomaan kuluttajien tasolta enkä kansallisvaltioiden tai valtioblokkien välisten sopimusten taholta on, etteivät nämä perinteiset tavat säännellä talouden lainalaisuuksia enää toimi. Ussliberalismin "ansioksi" on luettava se, että se räjäytti talouden globaaleihin mittasuhteisiin tavlla, missä yksittäisten valtioiden tai valtioblokkien on mahdoton enää säädellä poliittisilla päätöksillä talousprosesseja aiheuttamatta entistä enemmän kaaosta ja kärsimystä.Vaarana on myös uudelleen heräävä taistelu raaka-aine- ja energiavaroista sekä valtioiden ja blokkien sisällä erilaisten kansallissosialististen voimien nousu. Molemmat edelliset tietävät sotia ja muita aseellisia selkkauksia. Olemme siirtyneet taloudessa todella globaaliin tilanteeseen. Hitaasti poliittisin reunaehdoin toteutuneen alueiden talouden tilalle on syntynyt sähkön nopeudella toimiva nopeuden talous, jonka operointialue on koko maapallo.
Haen siis sellaista voimakenttää talouden sisältä, joka on kyllin tehokas ja nopea reagoimaan nopean talouden olosuhteissa ja jolla samalla on kumulatiivisia vaikutuksia koko globaalin talouden kentässä. Tässä voimakentässä kuluttajat tiedostavana joukkona osuvat juuri sellaisten voimaviivojen risteykseen, josta käsin on mahdollista hakea uutta talouden haltuunoton avainta. Kuluttajien on otettava kantaakseen ne yhteisölliset taakat, joiden kantamiseen valtiolla ei enää ole keinoja eikä voimavaroja muutoion kuin lisäämällä samalla tuhosuuntaisten voimien kasaantumista planeetallamme sekä eko- että sosiokatastrofien muodossa.
Lähetä kommentti